On olemassa sanoja, jotka satuttavat enemmän kuin mikään isku. Katseita, jotka sulkevat ulos. Hiljaisuuksia, jotka huutavat kovempaa kuin mikään ääni. Henkinen väkivalta ei näy päällepäin, mutta se muuttaa ihmistä sisältä. Ja usein, ennen kuin sen edes tunnistaa, on jo alkanut epäillä itseään.
Moni meistä on kokenut hetkiä, jolloin olo on kuin kävelisi varpaillaan jonkun seurassa. Et tiedä, mikä sinusaa on taas väärin, mutta tiedät, että jotain on. Ehkä se on tapa, jolla toinen puhuu sinulle kuin olisit lapsi - vähän alentuvasti, vähän huvittuneesti. Tai ehkä se on tunne, että joudut jatkuvasti selittelemään tunteitasi, puolustamaan muistiasi tai hakea lupaa olla oma itsesi.
Henkinen väkivalta ei aina huuda. Se voi olla hiljainen. Se voi olla välinpitämättömyyttä, jatkuvaa mitätöimistä, passiivista kontrollia tai systemaattista syyllistämistä. Ja se pahenee, koska se on niin vaikea tunnistaa. "Ehkä vain liiottelen.", "Ehkä se ei tarkoittanut mitään pahaa.", "Ehkä minussa on oikeasti jotain vikaa."
Silloin raja menee rikki. Ei kerralla, vaan pikkuhiljaa. Yksi arvo kerrallaan. Ensin alat kyseenalaistaa omat reaktiosi. Sitten alat epäillä, onko sinulla edes oikeus tuntea niin kuin tunnet. Ja lopulta et enää luota itseesi. Se on henkisen väkivallan ydin - se rikkoo yhteyden omaan itseen. Se saa sinut hämmentymään niin, että lakkaat uskomasta, että olisit rakkauden arvoinen.
Mutta se ei ole totta.
Totta on tämä: kukaan ei saa murskata sinua henkisesti, ei hiljaa eikä kovaa. Kukaan ei saa määritellä sinun todelllisuutta sun puolesta. Ei parisuhteessa, ei työpaikalla, ei perheessä. Meillä jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi arvokkaana, kuultuna, aitona.
Henkinen väkivalta on vaikea aihe, koska se piiloutuu niin helposti. Siksi siitä on puhuttava. Siksi se on kirjoitettava näkyväksi. Jotta joku toinen, joka tunnistaa nämä sanat, voisi huomata: en ole hullu. En ole herkkä. En ole yksin.
Ja juuri siitä alkaa parantuminen - kun ymmärtää, että se raja, joka meni rikki, voidaan myös rakentaa uudelleen. Pala palalta, omaan tahtiin, omaa ääntä kuunnellen.
Lisää kommentti
Kommentit